 |
| Kirjainmalleja nimeilyyn 1900-luvun alusta (Törnudd: Uusi käsitöiden oppikirja) |
Millaisia mielikuvia haluan
merkilläni synnyttää? Merkki voi kuvastaa niitä asioita, joita
pidän tärkeänä, millainen olen tai millainen haluaisin olla.
Mitä haluan merkilläni kertoa
itsestäni ja persoonastani?
Signeerauksen tai logon tarkoituksena onkin osoittaa, kuka tekijä on. Tunnuksen ulkonäkö tai tyyli kuitenkin samalla myös herättää mielikuvia katsojassa ja kertoo näin jotain tekijästään. Kuvailmaisun keinot merkin suunnittelussa
Kuva, kuten kirjain, monogrammi tai
logo, rakentuu kuvapinnalle (esim. paperille tai kankaalle) eri
tavoin rytmitetyistä pisteistä, viivoista, väreistä ja
valööreistä (eli väri tummuusasteen vaihteluista), joiden avulla
pintaan muodostuu erilaisia muotoja.
Logossa
tai tunnuksessa viesti välittyy sekä sen yksityiskohtien että
yleiskuvan kautta. Viesti välittyy parhaiten kun merkki on sekä
ymmärrettävä että kiinnostava. Merkkiin ei siis kannata kasata
liikaa yksityiskohtia vaan miettiä, mitkä elementit ovat sanoman
tai tarinan kertomisen kannalta olennaisia. Ymmärrettävyyttä lisää
se, että merkissä käytetty tyyli, sommittelu ja muodot
(muotokieli) tukevat sanomaa. Myös värit toimivat viestin viejinä.
Yksityiskohtien on hyvä olla sopusoinnussa halutun tarkoituksen
kanssa: oleellista merkissä on sanoman tai tarinan välittyminen. Jos
haluan merkkini kuvaavan luonnonläheisyyttä ja rauhaa, en
varmaankaan yritä tehdä sitä neonväreillä ja terävillä
kulmilla vaan ennemminkin etsisin pehmeitä kaarevia muotoja ja
murrettuja värejä.
Sijoittelu
Monogrammeissa
kirjaimet ovat sijoittuneet usein toistensa päälle ja kietoutuvat
tavalla tai toisella yhdeksi kuvioksi. Kirjaimet voi myös astettaa
vain osittain päällekkäin tai irti toisistaan. Valitusta tyylistä
riippuen kirjaimet voi esittää hyvin pelkistetysti tai kirjainten
sisään ja ympärille voi lisätä esimerkiksi geometrisia tai
luonnonaiheisia ornamentteja, nauhoja, rusetteja tai vaikka eläimiä.
Oma tunnus voi kuvata myös omia harrastuksia tai huumorintajua.
Muoto
Kirjainten muodot voidaan esittää pinnassa kaksiulotteisina tai kolmiulotteisina. Ne voivat olla teräviä, kulmikkaita tai pyöreitä, selkeästi rajoitettuja tai rajoiltaan epämääräisiä. Geometriset muodot ovat selkeitä perusmuotoja kuten kolmio, suorakulmio, ympyrä tai neliö. Epäsäännölliset orgaaniset muodot koostuvat kaarista. Kiteytymättömän muodon rajat ovat epätarkat, ja muoto tai hahmo muodostuu tällöin kuvaelementtien läheisyydestä tai jatkuvuudesta. Muoto voi olla hyvin suoraviivainen ja sisältää vain suoria linjoja, tai koristeellinen ja runsas. Muoto voi tuntua raskaalta tai keveältä, eteeriseltä. Painavassa muodossa osaset ovat tiheämmässä kuin kevyessä muodossa.Muotoa ympäröivä tila muodostaa negatiivisen muodon.
Muotojen vaihtelulla ja sijoittelulla
saada aikaan liikettä ja jännitteitä. Samankaltaisten asioiden
kuten viivojen, muotojen, välimatkojen, värien ja valöörien
säännöllinen toistuminen luo sidotun rytmin. Vapaassa rytmissä
toistuminen on epäsäännöllistä. Vaikutelma liikkeestä syntyy
mm. vinoista tai aaltoilevista viivoista, hahmon toistamisesta ja
moninkertaistamisesta ja epäselvistä ääriviivoista. Myös
vastakohdat tuovat kuvaan jännitettä, tapahtumaa ja eloa.
Vastakohtapareja ovat esimerkiksi pieni-suuri, kevyt-raskas,
vaalea-tumma, yksi-monta, lepo-liike sekä avoin-suljettu. Jännitteet
tekevät kuvasta huomiota heättävän ja mielenkiintoisen.
Symmetrian avulla sommitelmasta saadaan paikallaan pysyvä ja
rauhallinen.
Asetelmaan voi luoda syvyysvaikutelman
mm. kappaleiden koon avulla: pienempi kappale näyttää olevan
kauempana. Vaikutelmaa vahvistaa, jos kappaleet on asetettu osittain
päällekäin. Osittain peitetty ja toisen kappaleen takana oleva
kappale näyttää olevan kauempana. Myös kappaleen varjostus sekä
kappaleen heittämä varjo lisäävät syvyysvaikutelmaa.
Myös väreillä on vaikutuksia
sommitelmaan. Musta vetäytyy ja
saa kappaleen näyttämään pienemmältä. Valkoinen väri avartaa.
Lämpimät ja kirkkaat värit kuten oranssi, punainen ja keltainen
työntyvät katsojaa kohti kun taas tummat ja murretut värit
painuvat taakse. Puhtaista väreistä violetti on kaikkein tummin ja
se näyttää uppoavan syvyyteen. Violettia voikin määrällisesti
käyttää muita värejä enemmän ennen kuin se saa huomiota. Mustaa
vasten muut värit näyttäytyvät voimakkaina ja kirkkaina. Vihreä
vaikuttaa rauhoittavasti kun taas lämpimät värit kiihottavat
aisteja. Värit vaikuttavat myös tunteisiin ja niihin liittyy
erilaisia kulttuurisia merkityksi. Punainen esimerkiski merkitsee
vaaraa ja valkoinen puhtautta.
Lisätietoa sommittelusta ja väreistä:
Heikkerö,
M. 2001. Taiteilijan kuvakirja. Helsinki: Otava.
Albers,
J. 1991. Värien vuorovaikutus. Helsinki: Vapaa taidekoulu.
Wetzer,
H. 2000. Värivaaka. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
|
